Valitse sivu

Tänä vuonna alkaa Saari-romaanin 4. vuosi. Kirjailija Anneli Kanto kirjoittaa Kirjeitä Annelilta -blogissaan tosi hyvin liian nopeasti tai liian hitaasti kirjoitetun kirjan eri puolista.

”Milloin sun kirja on valmis?” -kysymykseen vastaan yleensä hyvin kantomaisesti: Se on valmis sitten, kun se on.

Tässä postauksessa esittelen tiiviisti Saari-työnimellä kulkevan käsikirjoituksen ja sen työvaiheen vastaten näin kaikkien niiden kysymyksiin, jotka ovat tekstin vaiheista kyselleet.

Alkuun muutaman virkkeen tiivistelmä:

Uuttera ja itsepäinen päähenkilö on kouluttautumassa Pohjoismaiden tuottavimman lääkeyrityksen johtajaksi. Hän lähtee selvittämään lääkekokeiden muuttuneita olosuhteita yksityiselle saarelle, samalla toivoen saavansa vastauksia lapsuuden epäselviin tapahtumiin ja läheisen menetykseen. Hän saa huomata, että menneisyyteen kätkeytyy useita näkökulmia. Perhesalaisuuksien vaaliminen ja lääketutkimuksen johtaminen vaatii valintoja ja uhrauksia, jotka muuttavat hänen ja häntä ympäröivien ihmisten elämän pysyvästi. 

Okei, ”Mistä sun kirja kertoo?” on ehkä vaikein kysymys tiivistää, mutta liikutaan ihmisoikeuksien ja kaltoinkohtelun teemoissa, myös perhesuhteet ja yhteinen hyvä ovat tarkastelun kohteena. Tapahtumat ovat fiktiivisiä ja tunnelma saarella hieman dystooppinen. Aikajanallisesti tarina sijoittuu meidän aikaamme verrattuna joko tähän hetkeen tai tulevaisuuteen, miten sen haluaa ajatella. Näkökulmahenkilöitä on päähenkilön lisäksi muutama, joten lukija pääsee kurkistamaan monen sellaisen ihmisen mieleen, jolla on erilainen suhde lääketutkimukseen kuin päähenkilöllä.

Paljon tarinan maailmaa jää tästä kuvauksesta vielä pimentoon ja monet yksityiskohdat ovat sitä vielä itsellenikin.

Norjan vuoriston juurella lammaslauma laiduntamassa.
Kirjan aloitusvuonna teimme automatkan Norjaan, mistä nämä kuvatkin on otettu.

Ensimmäisen käsikirjoituksen työmäärä

Käytännössä Saari on jo kirja. Siinä on alku, keskikohta ja loppu. Siinä on käänteitä, henkilöhahmoja ja tapahtumapaikkoja, mutta kirjan kirjoittaminen ei näihin lopu. Sitä pitää juntata edestakaisin, hienosäätää ja nikkaroida. Jokainen päättää itse, kuinka paljon sitä tekee. (Kuinka pitkälle hermot riittävät.)

Kirjan pituisia versioita on Saaren kirjoittamisen aikana kertynyt 3 kappaletta. Sivumääriltään ne ovat yhteensä liki 900 sivua. Tähän en ole ottanut huomioon suunnitelma- ja muistiinpanoliuskoja tai työpäiväkirjaa. Myöskään lenkkipoluilla, auton ratissa, ystävien kanssa pallotellessa ja jopa unessa tehty ajatustyö ei näy lukumäärinä, koska siitä ei jää jälkeä.

Kaikki tekevät taustatutkimukset ja luonnokset omalla tavallaan. Saaren kohdalla olen saanut lukea lääketieteestä ja -tutkimuksesta. Olen perehtynyt Norjanmeren ilmastoon ja saaristomaastoon. On tullut selailtua kasvuvyöhykkeitä ja mietittyä, mitkä kasvit saaristossa ylipäätään kasvavat? Puhumattakaan sen miettimisestä, miten koekylään tuotetaan sähkö tai millaista teknologiaa tarinan ajassa käytetään?

Mutta ensimmäistä kirjaa kirjoittaessa ei kehitetä ainoastaan kirjaa, vaan myös kirjoittajaa. On täytynyt miettiä omaa kirjoittajapersoonaa, tyyliä, kieltä sekä omaa henkistä tilaa ja ajankäyttöä.

Tekstin työstäminen vaatii sen syvällistä analyysiä ja palastelua. Tätä joutuu tekemään myös suhteessa aikaisemmin kirjoitettuihin tarinoihin, sillä taustamateriaaliin tutustuminen on myös kaunokirjallisten romaanien lukemista.

Huolellisella työllä pyrin varmistamaan sen, että lukija nauttisi kirjasta. Kerros kerrokselta tarinasta kuoriutuu pois kaikki turha. Puut asettuvat huojumaan merituulessa oikealla tavalla. Kylän kujilla kävellessä tunnelma asettuu tarkoituksenmukaisesti. Henkilöhahmot vievät mennessään.

Lopulta puolisokin saattaa sanoa, että tämähän kuulostaa aivan kirjalta.

Norjan maaseutumaisemassa sammalkattoinen lato.
Kirjoittaja voi kuvitella kirjansa maiseman millaiseksi tahansa. Maisemat Norjassa ovat samankaltaisia, joita olen kuvitellut Saaressakin olevan.

Saaren työvaihe tällä hetkellä

Romaanista puhumatta jättäminen on ollut tietoinen valinta. Nyt tuntuu siltä, että projektista uskaltaa vähän puhua.

Neljäntenä vuonna on näillä näkymin tiedossa kaksi editointikierrosta, koska tällä ensimmäisellä läpikäynnillä on ilmennyt lisäyksiä. Toisen kierroksen jälkeen haaveilen antavani tekstin luettavaksi kahdelle uudelle lukijalle. Samalla oma mieli saa levätä. Lukukierroksen jälkeen käyn palautteen läpi ja teen ainakin yhden editointikierroksen.

Lähetänkö kirjan sen jälkeen kustantamoihin? Sen vaan aika näyttää, koska kuten jo sanottu, on vaikea sanoa milloin kirja on valmis. Ensimmäisen kirjan kohdalla koko prosessi ei vielä ole tuttu, joten silloin aikaa kuluu kokeilemiseen, virheiden tekemiseen ja korjaamiseen. Ja jos tarkkoja ollaan… kirja ei ole valmis vielä silloinkaan, kun se lähtee kustantamokierrokselle. Mikäli se hyväksytään kustantamoon editointi jatkuu. Ei ole taetta, että kukaan kiinnostuu tästä kirjasta.

Miksi sitten teen tätä?

Siksi koska kirjoittaminen on jotain, jota kohti sielu vetää. Tarinat ovat elämää ja elämä tarinoita. Kirjoittaminen on tarpeen täyttämistä ja mielen ruokkimista. Se on sitä, mikä liikkuu solujen välillä. Ei vaan voi jättää kirjoittamatta. Aion myöhemmin yrittää pukea sanoiksi sitä, miltä se tuntuu.

Mutta nyt… Mitä ajatuksia heräsi ensimmäisen kirjan kirjoittamisesta? Oletko harkinnut sitä tai oletko parhaillaan kirjoittamassa ensimmäistä kirjaasi?

Iloisin alkuvuoden terveisin

Tiia

Oletko jumissa kirjoittamisesi kanssa? Milloin olet viimeksi jututtanut sisäistä kirjoittajaasi? Kannattako kirjoittajan pohtia omaa kirjoittamistaan -artikkelissa pohdiskellaan tätä teemaa.

Jos olet jo aloitellut kirjoittamista, mutta pohdiskelet vielä luonnosvaihetta, saattaisit olla kiinnostunut Tekstiluonnoksen syvimmästä olemuksesta.